Turvallisuus ja riskit bibliodraamassa/Lotta Geisler

Bibliodraama ja turvapaikanhakijat/Auni Kaipia

Muistoja eurooppalaisista bibliodraamakonferensseista

 
Vuonna 2015 olin Liettuassa eurooppalaisessa bibliodraamakonferensissa. Konferenssin osallistujat ovat eri kirkkokunnista, joten niiden rikkaus on ekumeeninen yhteys. Konferenssi järjestettiin Vilnan katolisen Pyhän Joosefin pappisseminaarin tiloissa. Lähellä oli puisto, jota kutsutaan englanniksi Vilnius Calvary. Puistoon on rakennettu 35 ristin tien asemaa, ne ovat pylväiden varassa olevia avoimia katollisia kappeleita, jonka takaseinässä on aseman aiheen mukaan maalattu kuva. Ristin tien asemia on kuitenkin tavallisimmin neljätoista. Vilnan alkuperäinen ristin tien puisto rakennettiin 1600-luvulla. Puisto on aikojen saatossa palanut muutaman kerran ja Neuvostoliiton aikana suurin osa asemista räjäytettiin dynamiitilla. Liettuan itsenäistyessä 1990 ristin tien kappelit rakennettiin uudelleen 12 vuodessa ja helluntaina 2002 puisto siunattiin uudelleen käyttöön. Ristin tien viimeinen asema on kirkon vieressä oleva rakennus, jonka sisällä on suuri marmorista tehty hautapaasi, jolla Jeesus-patsas lepää.
 
Paikalliset seminaarin järjestäjät veivät meidät ristin tien vaellukselle. Asemien välit kuljettiin ristisaatossa. Joka välillä oli yksi ristinkantaja ja kaksi kynttilän kantajaa. Kantajat vaihdettiin asemalla. Olin onnellinen, koska olen aina halunnut osallistua ristin tien vaellukseen ja sain toimia sekä ristin- että kynttilänkantajana. Asemien välit käveltiin hartaassa tunnelmassa ja laulettiin Taize-lauluja. Puhuttelevaa oli, että erään kappelin lattialla laitapuolen kulkija oli nukkumassa patjalla peittojen alla hämärtyvässä illassa.

Vuonna 2017 osallistuin konferenssiin Belgian Torhoutissa. Konferenssissa osallistujia oli yhteensä 73 henkilöä. He olivat Belgiasta, Saksasta, Ruotsista, Puolasta, Hollannista, Sveitsistä, Eestistä, Italiasta ja Unkarista. Suomesta meitä oli kaksi. Päivien teema oli Joonan kirja ja konferenseissa rauhan aihe on läheisesti mukana.

Konferenssissa järjestetään yleensä jokin retki, jossa tutustutaan isäntämaan historiaan ja kulttuuriin. Vierailimme Länsi-Belgiassa, jossa vuosina 1914-1918 käytiin tuhoisia taisteluita Ranskan ja Saksan rintamalinjojen välillä. Alueella kuoli tuolloin puoli miljoonaa ihmistä. Sotaan osallistui sotilaita useista eri maista. Alueella sijaitsee lukuisia brittiläisten ja saksalaisten sotilaiden hautausmaita, joiden vainajista suurin osa on nimetty tuntemattomaksi, mutta Jumalan edessä, tunnetuiksi.
 
Hautausmaakierros jatkui vierailuun Ypresin kaupungissa, jossa on 56 000 kadonneen brittiläisen muistomerkki, johon on kaiverrettu kaikkien nimet. Muistomerkillä on järjestetty vuodesta 1928 joka ilta seremonia kello 20, jossa lasketaan tervehdyksiä eri puolilta maailmaa sotilaiden muistolle. Belgialaiset ovat ottaneet tehtäväkseen huolehtia eri kansallisuuksia edustavien sotilaiden haudoista.
 
Omassa työryhmässäni jaoimme viimeisessä työpajassa muistoja ja tietojamme maittemme sotahistoriasta. Kerroin inkeriläisistä ja karjalaisista isovanhemmistani, joiden elämään sota vaikutti. Työskentelyssä piirsin maisemakuvan Karjalasta, jossa oli mukana koivuja, kuusia, lampaita, puro ja pieni punainen mökki metsän siimeksessä. Ryhmäläisiltä sain palautetta, miten elämyksellistä oli saada tietää Suomen sotahistoriasta ihmiseltä, joka sukunsa kautta on niin läheisesti kytköksissä sen tapahtumiin. 
 
Anne Blomqvist
 

Hampurin työpajan kokemuksia 6-10.11.2017

Olen sydämellisen kiitollinen mahdollisuudesta osallistua Ammersbeckissä Hampurissa pidettyyn bibliodraamakoulutusviikkoon! Se oli upea kokemus kaikkineen ja antoi paljon. Oli uuden oppimista  tekstilähtöisesti kokien, sekä erityisesti taiteen ja draaman yhdistämisen ja ulkotyöskentelyn kautta. Merkittävää oli tietenkin työskentelyn ja kokemusten jakaminen toisten eurooppalaisten kanssa.

Jos olisi mahdollista, lähtisin heti uudestaan tuollaiseen koulutukseen. Onnellisia he, jotka saavat sen kokonaan käydä! Onnellinen minäkin, joka sain taivaan ja bd-yhdistyksen lahjana tämän viikon!

Taivas ja maa olivat viisi päivää läsnä. Meille jokaiselle oli varattu nimellä merkityt omat "taiteiluboxit." Väripurkit, vesiastia, väritestipaperi. Huoneestamme teimme itse kukin oman ateljeemme. Ensimmäinen maalaustyö tehtiin yhteisessä tilassa, mutta muut omassa ateljeessa.

Raamatun teksti oli ensin kohta "Jumala loi taivaan ja maan".

Toisena päivänä etsimme ulkona paikkaa, missä näen taivaan ja maan sekä horisontin. Itselleni tuo näkymä löytyi pihalla ylhäältä alas lirisevästä purosta. Kukin meni maalaamaan näkymänsä. Sitten menimme kolmen ryhmiin, laitoimme vuorotellen yhden kuvan esille ja toiset saivat ilman puhetta antaa kuvan elää itselleen ja tehdä liikkeitä, ääntelyä sen mukaan. Sitten saivat sanallisesti kertoa mitä kuvassa näkevät. Lopuksi piti valita yksi, jonka pohjalta tehtiin esitys toisille ryhmille.

Kuvan paikkaa oli etsitty pahviset raamit käsissä, niiden kautta maisemaa katsoen, unohdin sen. Seuraavana työnä, kun kuvaa oli monin mm. edellä mainitsemieni tavoin käsitelty, mentiin raamien kanssa ateljeehen ja annettiin tehdyn kuvan puhua raamien kanssa. Kuinka kuvitan raamit tuo kuva niiden keskellä. Sitten katsottiin lattialla olevat kehyksissä olevat kuvat, siis kaikkien hiljaa ja hartaudella.

Tehtiin uusissa ryhmissä draama, joka siis etukäteen suunniteltiin. Tämän päivän uusi Raamatun kohta oli Isä meidän rukouksesta:"...myös maan päällä niin kuin taivaissa."

Kolmas maalaustyö oli tehdä maalaus niin, että antaa maalattujen raamien puhua ja maalata niiden kanssa vuoropuhelussa.

Raamatunkohtana Ilmestyskirjan uusi maa ja uusi taivas, jota teimme myös yhdessä draamaillen niin, että rajatun alueen kulmissa oli pallit, joille vapaaehtoiset olivat nousseet tekstiä vuoroin lukemaan haluamillaan äänenpainoilla, nopeuksilla, haluamansa kohdan. Sitten kuka vain sai astua pallille tekemään samoin. Muut kulkivat alueen sisällä.

Menimme ulos jälleen uudessa pienryhmässä ja suunnittelimme dramatisoinnin tuohon Ilmestyskirjan kohtaan. Toiveena oli, että käyttäisimme erikielisiä tekstejä. Esityksistä tuli huiman upean puhuttelevia, erilaisia ja ulkoilmatoteutus teki niistä vielä erilailla vaikuttavia.

Mietin, että tämä oli hyvinkin erilaista verrattuna 20 vuotta sitten oppimaani: draamojen harjoittelut, tekstin vähäinen käyttö. Itse pidin kovasti maalaamisen ja draamojen vuorottelusta sekä tuosta, että tekstiaihe oli otettu kolmesta eri Raamatun kohdasta.  Kehotyöskentelyä oli myös joka päivän alussa ja välilläkin.

Raili Ruotsalainen

Bibliodraamakonferenssi Virossa 7-9-12.2017

Kokemuksia kurssilta

Inner and Outer Scene  - SYMBOLIDRAAMAN JA BIBLIODRAAMAN KURSSILLA TALLINNASSA          7-9.12.2017

 ”Ain’t talkin’, just walkin’, heart burnin’, still yearnin’…” Näitä Bob Dylanin (huom. Nobelin kirjallisuuspalkinto 2016) laulun sanoja siteerasi bibliodraamakouluttajamme kurssin viimeisenä aamuna Eestin kirkon Teologisessa Instituutissa Tallinnan vanhan kaupungin sydämessä.

Olimme torstaista lauantaihin sukeltaneet tekstiin ’Emmauksen tiellä’ (Lk 24: 13-35). Työskentelyissä bibliodraaman ja symbolidraaman jaksot vuorottelivat. Symbolidraamoissa meditoimme vaeltaen sisäisellä näyttämöllä itse kukin oman mielemme maisemissa ja tavoittaen alitajunnan tuntumasta mielikuvia, joita kuvasimme väreillä papereille. Symbolidraamajaksot ohjasi ruotsalainen kouluttaja, psykologi ja psykoterapeutti Mariann Hagbarth. Varsinaisista bibliodraamaosuuksista vastasi saksalainen kouluttaja, teologian professori Gerhard Marcel Martin käyttäen asioiden näkyviksi tekemiseen tuttuja bd-elementtejä kuten kehotyöskentelyä, liikkeiden yhdistämistä sanoihin, patsaiden muodostamista, tyhjiä tuoleja ja sosiodraamallista työskentelyä jne. - sivuten myös antiikin draaman lajien komedian, tragedian sekä myös absurdin teatterin soveltamista.

Kurssi oli kouluttajien (sekä mitä ilmeisemmin muutoinkin) historiallinen ensimmäinen kokeilu yhdistää nämä kaksi draamamuotoa toimimaan suhteessa toisiinsa samassa yhteydessä. Lopputulos oli heistä onnistuneempi kuin osasivat odottaakaan. Me kurssilaiset olimme samaa mieltä.

Tekstiä luettiin englanniksi, joka oli yhteinen työskentelykieli. Suomesta oli mukana kolme bibliodraamaohjaajaa: Gunborg, Hannele ja minä. Muut olivat virolaisia, useimmat luterilaisen kirkon työntekijöitä. Muutamat olivat peruneet kurssinsa, joten yhteensä meitä oli 12, joista kaksi miespuolista. Eestiläisillä kollegoillamme ei ollut ennalta samassa määrin kosketusta bibliodraamaan kuin meillä – lukuunottamatta kahta Suomessa bibliodraamaohjaajakoulutuksen taannoin suorittanutta - mutta monet heistä olivat olleet aikaisemmin Mariann Hagbarthin Tallinnassa pitämällä symbolidraaman kurssilla.

Symbolidraama, joka terminä oli itselleni uusi, sisältää mielestäni paljon liittymäkohtia ekspressiiviseen taideterapiaan eikä ole ollenkaan kaukana siitä, miten kuvallinen ilmaisu on ollut esillä meillä Suomessa esim. bibliodraamaohjaajakoulutuksessa. Symbolidraama syventää tekstityöskentelyä siirtäessään painopisteen tekstikeskeisestä toiminnasta osallistujakeskeisyyden puolelle omaan henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan. Se avaa näköaloja myös arkkityyppisiin kuviin ja ryhmän yhteiseen alitajuntaan.

Päivien aikana vaellettiin välillä varsin syvissä vesissä. Mukana oli silti komiikkaa ja keveyttä. Kouluttajien erilaisuutta salliva ja hyväksyvä asenne sekä virkistävä hyväntuulisuus, joka toisinaan näyttäytyi hihittelevänä keskinäisenä huumorina, vaikuttivat ryhmän ilmapiiriin, jossa koettiin luovuuden ja löytämisen iloa. Menetelmäkokonaisuuden syvästä vaikutuksesta kertoo, että meitä osallistujia kehotettiin odottamaan asiaankuuluvien unien saapumista aikaisintaan noin 8 viikon kuluttua seminaarista.

 Eva-Lisa Lindström