Lopullinen jako kahteen

Julkaistu Vartijassa 4/04

Haukiputaan vanha ristikirkko sijaitsee taivaallisen kauniilla paikalla Kiiminkijoen rannalla. Kirkkoa ympäröi rauhallinen hautausmaa, jossa edelliset sukupolvet lepäävät. Sisällä kirkossa on oululaisen kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen (1734-1821), Zacharias Topeliuksen isoisän, seinämaalauksia Raamatun kirjoituksista. Maalauksia on niin paljon, että jos ne asetettaisiin peräkkäin, niitä riittäisi 150 metrin matkalle. Tunnetuin on kirkon pohjoisristillä sijaitseva koko seinän peittävä maalaus viimeisestä tuomiosta, jonka Toppelius maalasi varakkaiden haukiputaalaisten talonpoikien toimeksiannosta 1779. Viimeisen tuomion kuva on ensimmäinen, minkä kirkkoon astuja näkee, jos hän tulee sisään kellotapulin puoleisesta nykyisestä pääovesta.

Kuvan keskellä Ihmisen Poika kirkkaudessaan enkeleidensä kanssa kutsuu kuolleet haudoistaan tilille elämästä. Enkelit puhaltavat torveen ja auttavat pelastuneita ihmisiä taivaan joukkoihin, Jumalan oikealle puolelle. Taivaassa kuolleet ihmiset ovat saaneet vaatteet päälleen ja siellä on ainakin Mooses kymmenen käskyn kivitaulun kanssa sekä lapsia. *Vasemmalla puolella ovat helvettiin joutuneet, melkein kaikki alastomia naisia. Ikuinen tuli palaa ja seitsenpäinen lohikäärme puree tuomittuja, jotka eivät pääse pakoon. Käärmeet kuristavat kaaoksessa kasoittain kiemurtelevia naisia, sarvipäiset pirut tallaavat kauhistuneita ihmisiä. Jako on selvä, viimeinen erottelu on dramaattinen ja lopullinen.

Helvetin iankaikkinen rangaistus ja vanhurskaiden siunaaminen ovat läsnä tuomiosunnuntain raamatunteksteissä. Helvettiopilla on kasvatettu ja vaiennettu kirkon historiassa ahdistuneita, kuolemaa pelkääviä "vähäisiä siskoja ja veljiä".

Osallistuin marraskuussa 2003 Aino-Kaarina Mäkisalon ja Heikki Räisäsen ohjaamaan bibliodraamatyöpajaan, jossa tekstinä oli Matteuksen kertomus Vuohet ja lampaat (Matt 25). Bibliodraaman tavoitteena on ryhmän osanottajien oman elämänkokemuksen ja tekstin kohtaaminen. Bibliodraamanäyttämöllä ryhmäläiset voivat ottaa Raamatun tekstissä esiintyvien henkilöiden rooleja tai vaikkapa eläytyä historian henkilöihin, jotka ovat tulkinneet tekstejä. Tässä draamassa tekstin vaikutushistoriasta puhui roolihenkilönä mm. ruotsalainen filosofian professori Ingemar Hedenius (1908-1982). Hedenius kritisoi hyvin uhmakkain ja voimakkain elkein Matteuksen tekstiä ja puolusti niitä ihmisiä, jotka sairastuvat masennukseen asti Matteuksen helvettiopista, jossa tuomion perusteena ovat tehdyt ja tekemättä jätetyt teot. Hedeniuksen rooliesiintyminen koettiin bibliodraamassa katarttisena, puhdistavana kokemuksena.

Siunatut ja kirotut

Vuohet ja lampaat - kertomuksessa Ihmisen Poika asettaa rajan vasemman ja oikean välille. Mitään muuta ei ole kuin joko iankaikkinen elämä Jumalan luomassa valtakunnassa tai rangaistus ikuisessa tulessa Saatanan ja hänen enkeleidensä kanssa. Vastakkain ovat siunatut ja kirotut.
Draamatyöskentelyssä minun oli Ihmisen Pojan roolissa otettava tuomittaviin etäisyyttä, katsottava niin kaukaa, etten tuntisi heitä, joita joudun tuomitsemaan.

Toisaalta löysin itsestäni sen päättäväisen puolen, joka halusi sorretuille oikeutta: "Nyt on se hetki, kuoleman hetkellä on raja, jolloin elämän valinnoista joutuu vastuuseen." Antiokian seurakunnassa Matteus kirjoitti Ihmisen Pojasta, joka pystyy tekemään erottelun, ei yksin, vaan yhdessä enkeleidensä kanssa. Tuomittavana ovat kaikki kansat ja tuomion kriteerinä se, millaisia tekoja on tehty tai jätetty tekemättä vähäisimmälle veljelle: nälkäisille, janoisille, kodittomille, alastomille, sairaille ja vangeille. 

Bibliodraamassa eläydyimme Antiokian seurakuntalaisiin ja osallistuimme Matteuksen johdolla värikkääseen kokoukseen, jossa aiheena oli Matteuksen kirjoittama teksti vuohista ja lampaista. Kokouksen osallistujien joukossa paavalilaiset puhuivat rakkaudesta ja armosta pelastumisen kriteerinä, kristityt lainopettajat muistuttivat perinteisen Jumalan lain tärkeydestä. Köyhä nainen otti keskustelunaiheeksi sen, että jos ei ole mistä auttaa tai jos auttaa köyhiä, niin eikö edes se riitä, vai onko lisäksi vankilaankin mentävä? Dramatisoinnin kautta minulle selkeni autettavien, "vähäisimpien veljien" lähes rajaton määrä. Keitä kaikkia luetaan vähäisimmiksi? Jokaiselle ihmiselle löytyy toinen ihminen, joka on jonkin asian suhteen hänelle "vähäisempi" ja jokainen on jollekin toiselle "vähäisin". Ihmisen Poika asettaa rajan, mutta tuomittavat ovat elämässään rajattoman auttamistehtävän edessä.

Matteuksen tekstiä lukiessa joutuu hyväksymään ikävän kahtiajaon helvettiin ja taivaaseen, miettimään omia elämän valintoja, jotka ovat joko vapaita tai sidottuja, ja niiden seurauksia. Jos astuu ulos Haukiputaan kirkosta samasta ovesta, kuin on sisäänkin tullut, ei voi olla näkemättä Moosesta, joka Siinain vuorella kohtaa Jumalan tulessa ja vastaanottaa kymmenen käskyn kivitaulut, jossa Jumala ilmoittaa tahtonsa selkeästi luoduilleen ihmisille.