Inner and Outer Scene – SYMBOLIDRAAMAN JA BIBLIODRAAMAN KURSSILLA TALLINNASSA 7-9.12.2017
”Ain’t talkin’, just walkin’, heart burnin’, still yearnin’…” Näitä Bob Dylanin (huom. Nobelin kirjallisuuspalkinto 2016) laulun sanoja siteerasi bibliodraamakouluttajamme kurssin viimeisenä aamuna Eestin kirkon Teologisessa Instituutissa Tallinnan vanhan kaupungin sydämessä.
Olimme torstaista lauantaihin sukeltaneet tekstiin ’Emmauksen tiellä’ (Lk 24: 13-35). Työskentelyissä bibliodraaman ja symbolidraaman jaksot vuorottelivat. Symbolidraamoissa meditoimme vaeltaen sisäisellä näyttämöllä itse kukin oman mielemme maisemissa ja tavoittaen alitajunnan tuntumasta mielikuvia, joita kuvasimme väreillä papereille. Symbolidraamajaksot ohjasi ruotsalainen kouluttaja, psykologi ja psykoterapeutti Mariann Hagbarth. Varsinaisista bibliodraamaosuuksista vastasi saksalainen kouluttaja, teologian professori Gerhard Marcel Martin käyttäen asioiden näkyviksi tekemiseen tuttuja bd-elementtejä kuten kehotyöskentelyä, liikkeiden yhdistämistä sanoihin, patsaiden muodostamista, tyhjiä tuoleja ja sosiodraamallista työskentelyä jne. – sivuten myös antiikin draaman lajien komedian, tragedian sekä myös absurdin teatterin soveltamista.
Kurssi oli kouluttajien (sekä mitä ilmeisemmin muutoinkin) historiallinen ensimmäinen kokeilu yhdistää nämä kaksi draamamuotoa toimimaan suhteessa toisiinsa samassa yhteydessä. Lopputulos oli heistä onnistuneempi kuin osasivat odottaakaan. Me kurssilaiset olimme samaa mieltä.
Tekstiä luettiin englanniksi, joka oli yhteinen työskentelykieli. Suomesta oli mukana kolme bibliodraamaohjaajaa: Gunborg, Hannele ja minä. Muut olivat virolaisia, useimmat luterilaisen kirkon työntekijöitä. Muutamat olivat peruneet kurssinsa, joten yhteensä meitä oli 12, joista kaksi miespuolista. Eestiläisillä kollegoillamme ei ollut ennalta samassa määrin kosketusta bibliodraamaan kuin meillä – lukuunottamatta kahta Suomessa bibliodraamaohjaajakoulutuksen taannoin suorittanutta – mutta monet heistä olivat olleet aikaisemmin Mariann Hagbarthin Tallinnassa pitämällä symbolidraaman kurssilla.
Symbolidraama, joka terminä oli itselleni uusi, sisältää mielestäni paljon liittymäkohtia ekspressiiviseen taideterapiaan eikä ole ollenkaan kaukana siitä, miten kuvallinen ilmaisu on ollut esillä meillä Suomessa esim. bibliodraamaohjaajakoulutuksessa. Symbolidraama syventää tekstityöskentelyä siirtäessään painopisteen tekstikeskeisestä toiminnasta osallistujakeskeisyyden puolelle omaan henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan. Se avaa näköaloja myös arkkityyppisiin kuviin ja ryhmän yhteiseen alitajuntaan.
Päivien aikana vaellettiin välillä varsin syvissä vesissä. Mukana oli silti komiikkaa ja keveyttä. Kouluttajien erilaisuutta salliva ja hyväksyvä asenne sekä virkistävä hyväntuulisuus, joka toisinaan näyttäytyi hihittelevänä keskinäisenä huumorina, vaikuttivat ryhmän ilmapiiriin, jossa koettiin luovuuden ja löytämisen iloa. Menetelmäkokonaisuuden syvästä vaikutuksesta kertoo, että meitä osallistujia kehotettiin odottamaan asiaankuuluvien unien saapumista aikaisintaan noin 8 viikon kuluttua seminaarista.
Eva-Lisa Lindström