Vuonna 2015 olin Liettuassa eurooppalaisessa bibliodraamakonferensissa. Konferenssin osallistujat ovat eri kirkkokunnista, joten niiden rikkaus on ekumeeninen yhteys. Konferenssi järjestettiin Vilnan katolisen Pyhän Joosefin pappisseminaarin tiloissa. Lähellä oli puisto, jota kutsutaan englanniksi Vilnius Calvary. Puistoon on rakennettu 35 ristin tien asemaa, ne ovat pylväiden varassa olevia avoimia katollisia kappeleita, jonka takaseinässä on aseman aiheen mukaan maalattu kuva. Ristin tien asemia on kuitenkin tavallisimmin neljätoista. Vilnan alkuperäinen ristin tien puisto rakennettiin 1600-luvulla. Puisto on aikojen saatossa palanut muutaman kerran ja Neuvostoliiton aikana suurin osa asemista räjäytettiin dynamiitilla. Liettuan itsenäistyessä 1990 ristin tien kappelit rakennettiin uudelleen 12 vuodessa ja helluntaina 2002 puisto siunattiin uudelleen käyttöön. Ristin tien viimeinen asema on kirkon vieressä oleva rakennus, jonka sisällä on suuri marmorista tehty hautapaasi, jolla Jeesus-patsas lepää.
Paikalliset seminaarin järjestäjät veivät meidät ristin tien vaellukselle. Asemien välit kuljettiin ristisaatossa. Joka välillä oli yksi ristinkantaja ja kaksi kynttilän kantajaa. Kantajat vaihdettiin asemalla. Olin onnellinen, koska olen aina halunnut osallistua ristin tien vaellukseen ja sain toimia sekä ristin- että kynttilänkantajana. Asemien välit käveltiin hartaassa tunnelmassa ja laulettiin Taize-lauluja. Puhuttelevaa oli, että erään kappelin lattialla laitapuolen kulkija oli nukkumassa patjalla peittojen alla hämärtyvässä illassa.
Vuonna 2017 osallistuin konferenssiin Belgian Torhoutissa. Konferenssissa osallistujia oli yhteensä 73 henkilöä. He olivat Belgiasta, Saksasta, Ruotsista, Puolasta, Hollannista, Sveitsistä, Eestistä, Italiasta ja Unkarista. Suomesta meitä oli kaksi. Päivien teema oli Joonan kirja ja konferenseissa rauhan aihe on läheisesti mukana.
Konferenssissa järjestetään yleensä jokin retki, jossa tutustutaan isäntämaan historiaan ja kulttuuriin. Vierailimme Länsi-Belgiassa, jossa vuosina 1914-1918 käytiin tuhoisia taisteluita Ranskan ja Saksan rintamalinjojen välillä. Alueella kuoli tuolloin puoli miljoonaa ihmistä. Sotaan osallistui sotilaita useista eri maista. Alueella sijaitsee lukuisia brittiläisten ja saksalaisten sotilaiden hautausmaita, joiden vainajista suurin osa on nimetty tuntemattomaksi, mutta Jumalan edessä, tunnetuiksi.
Hautausmaakierros jatkui vierailuun Ypresin kaupungissa, jossa on 56 000 kadonneen brittiläisen muistomerkki, johon on kaiverrettu kaikkien nimet. Muistomerkillä on järjestetty vuodesta 1928 joka ilta seremonia kello 20, jossa lasketaan tervehdyksiä eri puolilta maailmaa sotilaiden muistolle. Belgialaiset ovat ottaneet tehtäväkseen huolehtia eri kansallisuuksia edustavien sotilaiden haudoista.
Omassa työryhmässäni jaoimme viimeisessä työpajassa muistoja ja tietojamme maittemme sotahistoriasta. Kerroin inkeriläisistä ja karjalaisista isovanhemmistani, joiden elämään sota vaikutti. Työskentelyssä piirsin maisemakuvan Karjalasta, jossa oli mukana koivuja, kuusia, lampaita, puro ja pieni punainen mökki metsän siimeksessä. Ryhmäläisiltä sain palautetta, miten elämyksellistä oli saada tietää Suomen sotahistoriasta ihmiseltä, joka sukunsa kautta on niin läheisesti kytköksissä sen tapahtumiin.
Anne Blomqvist