Kansainvälinen bibliodraama konferenssi Cluij:ssa 24-28.8.2016
Vaikutelmia Romaniasta ja konferenssipaikasta
Levitän käteni laajaan kaareen ja annan niiden maalata kukkuloita, joita näin lentokoneesta kun lähestymme Cluij- Nabocan lentokenttää. Meitä on kolmen hengen ryhmä ja tehtävämme on ensimmäisen illan tutustumisessa ilmaista ensivaikutelmia Romaniasta. Meitä ohjaa nuori transsylvanialainen bibliodraamaohjaaja Tünde Kocsis.
Olen matkustanut paljon Euroopan maissa ja en koskaan Romaniassa. Minulla on olematon kuva maantieteestä ja valtion nykytilasta. Tietoni rajoittuvat – ikävä kyllä – romanikerjäläisiin Helsingin keskustassa, Ceausescun diktatuuriin ja kuolemaan ja Draculan linnaan! Laajat vihreät kentät ja kumpuileva maasto yllättää. Kaunis vihreä maa. Kurssipaikkamme on Transsylvanian maakunnassa ja se on ekumeeninen jesuiittojen retriittikeskus Manresa. Se sijaisee muutaman kilometrin päässä Cluij: n keskustasta, mäellä. Rakennuksia ympäröivät hyvin hoidetut nurmikentät ja ruusuistutukset. Sisällä näen yksinkertaisen tummasävyisen sisustuksen. Arvokasta ja viihtyisää. ”Nunnan” huoneeni on vaatimattoman kaunis. Keskuksen johtaja Isä Claudio hymyilee silmiä myöten. Apollònia Transsylvanian bibliodraamayhdistyksestä ja konferenssin järjestäjä kumppaneineen ottaa minut ystävällisesti vastaan, sanoisin jopa sydämellisesti.
Vanhoja tuttuja
Peter Varga Unkarista kutsui minut konferenssiin ohjaamaan bibliodraamaa kanssaan. Olemme tutustuneet mm. Lidingön kansainvälisessä bibliodraamakonfrenssissa vuonna 2004. Hän on vahva linkki Unkarin bibliodraamaliikkeen ja Transsylvanian välillä. Sain tietää, että hän on kymmenen vuoden ajan kouluttanut bibliodraamaohjaajia ja mm. Tünde on hänen oppilaansa.
Tutustumisilta jatkuu toiminnallisena muisteluna edellisistä konferensseista. Ahvenanmaa muistetaan hyvin ja herättää iloa. Huomaan, että meitä on muutamia, jotka olemme olleet jo Bad Segebergin ikimuistoisissa konferenseissa: mm. Wolfgang Wesenberg, Kristof Karesz ja Ruth Knaup Saksasta ja Sveitsistä Bruno Fluder Jälleennäkeminen on riemullinen ja tietysti myös ruotsalaisten bibliodraamaystävien Lotta Geislerin ja Lars- Gunnar Skogar kanssa.
Monia kieliä
Meitä on noin viisikymmentä osanottajaa, ja ryhmiä on kolme. Peter ja minä ohjaamme englannin kielellä. Lisäksi on itävaltalaisten ohjaama saksankielinen ryhmä ja unkarinkielinen ryhmä, johon paikalliset osallistuvat. He yöpyvät kotonaan. Transsylvanialaisista puhuu unkaria noin kolmas osa ja he kuuluvat katoliseen kirkkoon. Konferenssiin ei osallistu romanian kieltä puhuvia, jotka kuuluvat ortodoksikirkkoon.
Ryhmämme on monikielinen: belgia, Iso- Britannian englanti, hollanti, puola, saksa, tsekki , suomi ja unkari ovat äidinkieliämme. Omalla kielellämme luimme tekstiä, muuten käytimme englantia. Kielestä ei tullut ongelmaa ryhmässämme. Kehotyöskentely vuorovaikutuksessa Peterin ohjaaman psykodraamallisen lähestymistavan kanssa puhui omaa kieltään. Brexit- uutisetkin tulivat jaettua ryhmässä ja ymmärrettyä. Etukäteen
Etukäteen
Sain valmistautua ohjaamiseen ajoissa ja perusteellisesti. Peter toimi yhdyshenkilönä Helsingin ja Manresan välillä. Hän vieraili kesäkuussa Helsingissä ja suunnittelimme yhteistä työpajaa. Englanti on meille molemmille vieras kieli. Totuttelimme kuuntelemaan toisiamme, kertomaan merkityksiä Matteuksen tekstistä, jakamaan ideoita menetelmistä, kysymään, mitä tarkoitat, pyytämään kerro lisää, sano toisin sanoin ja kokemaan iloa, kun ymmärsimme toisiamme. Minua jännitti, miten tulen ymmärtämään ryhmäni henkilöitä vieraalla kielellä. Samalla olin luottavainen. Minulla on yli 10 vuoden kokemus 1990- luvulta ja 2000- luvun alusta ohjata englannin kielellä. Tiesin myös, että bibliodraama on ainutlaatuinen menetelmä olla vuorovaikutuksessa, ”lukea” ja ymmärtää toista vähillä sanoilla.
Sitä sain harjoittaa heti tultuani Manresaan järjestäjien kanssa, jotka puhuivat pääasiassa unkaria. Sukunimestäni oli tullut etunimeni. Ja se ei haitannut. Onnistuimme selvittämään käytännön asiat. Ja sitä ihanampaa oli body- language: hymyt ja pienet kosketukset.
Suolana ja valona
Konferenssiin valittu työskentelyteksti oli osa Matteuksen vuorisaarnaa: olla suolana ja valona maailmassa. Sanoman ydin tuntui ajankohtaiselta pelon, vastakkainasettelujen ja toivon ylläpitämisen Euroopassa. Teimme myös matkaa henkilökohtaisella tasolla, miten suolana olo ja suolattomuus ilmenevät meissä kussakin. Millainen valo olen, mitä tarvitsen ja kaipaan? Ryhmämme osanottajat kuuluivat katoliseen ja reformoituihin kirkkoihin. Mukana oli myös juutalaisuuden edustaja. Uskonnot jäivät taustalle. Kun liikutaan kokemuspohjalla, niin opilliset erot eivät tule esille. Uskon myös, että bibliodraamaihmiset ovat tavallista avarampia opillisesti. Suuressa draamassa, jonka teimme tekstin kokonaisuudesta henkilökohtaisten työskentelyjen jälkeen, jokainen löysi itselleen merkittävän ja itseään puhuttelevan roolin.
Isäntäväki
Olin ainoa suomenkielinen. Huomasin, että kaipasin hieman puhumista äidinkielelläni. Samalla päätin tarkkailla, mitä minulle tapahtuu. Halusin tutustua Transsilvanian unkarilaisiin osanottajiin. He istuivat usein omissa pöydissään, ja Peter oli ystävällisesti heidän mukanaan. Tuntui liian työläältä käyttää Peteriä tulkkina keskusteluissa. Sitä kadun nyt. Tyydyin silmiin katsomisiin ja muutamiin sanoihin ja kylvin heidän ystävällisessä lämmössään! Ajattelen, että tulkin käyttäminen tällaisessa tilanteessa on ainoa keino saavuttaa syvempi dialogi kunnes kielitaito on molemmin puolin riittävä. Pelkään, että en tule koskaan osaamaan unkaria.
Liityin transsylvanialaisiin naisiin viimeisenä iltana vahvasti. He olivat pukeutuneet perinteiseen kansallispukuunsa ja olin ainoa, jolla myös oli kansallispuku, Raja – Karjalan kansallispuku. Voi sitä iloa, kun näimme toisemme!
Ekumeeninen päätösmessu
Minulle oli merkittävää ekumeeninen messu päätösaamuna, jonka liturgina toimi isä Claudio. Sain olla mukana alttarin takana puolalaisen Marian ja britin Davidin kanssa. Rukoilin vapaasti muotoilemani uhri-rukouksen suomen kielellä. Bibliodraamamaailmassa kaikki solmiutuu yhteen. Niinpä kuulin isä Claudion rukoilevan uhri-rukouksen jälkeeni englannin kielellä samoin ajatuksin Jeesuksen kuoleman merkitystä sanoittaen kuin itse olin yltiöpäisesti tehnyt suomeksi. Jeesus kutsuu meitä vapauteen. Yhteinen ehtoollinen oli vahva kokemus. Siinä yhdistyivät kielet, uskontokunnat, kansat ja Kristuksen maailmanlaajuinen kirkko. Se antoi toivoa.
Merkityksiä
Manresan retriittikeskuksessa sain kokemuksen, mitä on olla suuressa ryhmässä, vieraassa maassa ja kulttuurissa henkilönä, jonka äidinkieltä ei kukaan ymmärrä eikä puhu. Olin kielipuoli, joka joskus koki yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta ilman, että se oli kenenkään syy. Onnistuin myös liittymään konferenssin vapaa-ajalla erilaisiin ryhmiin ja keskustelemaan kahden kesken merkittävistä asioista.
Käsitykseni Romaniasta laajeni ja muuttui. Ihastuin italialaistyyliseen Cluij:n keskustaan ja erityisesti Sibiun kaupunkiin, jossa vierailin konferenssin jälkeen. Oli koskettavaa kuulla unkarilaisen vähemmistön historiasta ja kohtelusta Romaniassa ja kamppailusta, jota he yhä käyvät unkarin kielen säilymisestä. Ortodoksinen kirkko laajenee ja sitä tuetaan mm. kirkkoja rakentamalla. Valtapolitiikasta kertoo myös kaupungin virallinen nimi: Cluij- Naboca. Vanha roomalainen sana on liitetty kaupungin nimeen muistuttamaan, että juuret ovat roomalaiskaudella. Sain katsauksen Transsylvanian kautta johonkin, mitä on meneillään Euroopassa: vähemmistöjen oikeudet, kun valtioiden rajoja on siirrelty, ja tasapainottelu nationalismin kanssa ettei se ryöpsähdä ääriliikkeiksi.
Suomalainen runoilija Anna-Maija Raittila ( k. 2012) oli Unkarin ja Transsilvanian ystävä 1950- luvulta saakka. Hän opetteli unkarin kielen ja käänsi sen runoutta.
Hän kirjoitti runon Valkoinen liina, joka ottaa rohkeasti kantaa ”vieraisiin”.
”Kaikilla rajoilla heilutan
valkoista liinaa…
Antaudun, kasvoista kasvoihin
antaudun niille joita pelkään
jotka pelkäävät minua, puhuvat eri kieltä
omaa lapsuudenkieltään äidin sylissä oppimaansa.
…
Kaikilla rajoilla heilutan
valkoista liinaa,
ketä pelkäisin, kuka on viholliseni
kenen pitäisi pelätä minua?
Kaikilla rajoilla heilutan
valkoista liinaa…
Antaudun, astun rajojen yli, vieraiden syliin
sujautan varkain oman
lapsuuteni kukat. ”
Katse tulevaan
Seuraava konferenssi pidetään Belgiassa Bruggessa Groenhoven Diacesen Centrumissa 23-27.8.2017, ja onpa päätetty jo vuoden 2018 konferenssistakin: 5-9.9. 2018. Järjestäjinä ovat Itävalta ja Sveitsi.
Suosittelen osallistumista kansainvälisiin bibliodraamatapahtumiin. Ne innoittavat, opettavat ja laajentavat käsitystä bibliodraamasta. Saa myös huomata, miten ”hyvä” bibliodraamamaa Suomi on. Ja saa uusia ystäviä.
Aino-Kaarina